Unelmat muuttuvat näkyviksi

Asiat etenevät. Kaikki tarvittava on tehty ja enää on ainoastaan viisumista kiinni toteutuuko syyrialaisen ystäväni Mahan matka Turkkiin tapaamaan lapsiaan.

Viisumia varten meidän tarvitsi ensin tehdä hakemus netissä, johon tuli liitteeksi biometrinen passikuva, todistus matkalipusta, hotellivaraus, matkavakuutus, todistus tuloista työnantajalta, ja tiliote josta näkee, että hänellä on rahaa 45 € / perilläolo päivä. Lisäksi täytimme kyselykaavakkeen.

 Tämän jälkeen varasimme ajan haastattelua varten Kaivopuistossa sijaitsevaan Turkin konsulaattiin. Haastattelu sinänsä oli hyvin lyhyt, ainoastaan tyyliin "Saisimmeko dokumentit, kiitos!". Kysyessäni että tässäkö kaikki, virkailija kysyi puolestaan, että no, miksi hän haluaa matkustaa Turkkiin? Siinä vaiheessa annoin Uusimaa-artikkelin, jossa juttua Mahan tarinasta  -  Mahan katsellessa vieressä silmät pyöreinä, sillä hänellä ei tainnut olla hajuakaan mitä oli menossa.. 

Taisi tulla uskon puute minullekin siinä vaiheessa kun virkailija sanoi, että Maha on syyrialainen ja hänellä kestää vähintään 2 kuukautta saada  viisumi JOS saa lainkaan. Matkaliput on kuitenkin ostettu 3.7 ja siihenhän on aikaa 2 kk ja 2 viikkoa...


Siis me lähdemme Turkkiin heinäkuun alussa: Maha, minä ja mieheni! Lennämme Istanbuliin, josta jatkamme matkaa bussilla Bursaan, jonka esikaupunkialueelta olemme varanneet hotellihuoneet. Tämä hotelli sijaitsee lähellä missä Mahan lapset asuvat. 

Ajatelkaa, JOS äiti näkee kuolleeksi luulemansa lapsensa seitsemän vuoden jälkeen, on kaikki ponnistelu vaivan arvoista! Laitapa itsesi vastaavaan tilanteeseen...

Ja jos tämä matka toteutuu, kiitos ja kunnia kuuluu Jumalalle, ei minulle, ja kuuluu joka tapauksessa, kävi sitten miten tahansa :)

Omena taulussa

Silloin tällöin, harvoin, tulee vastaan jotakin josta vain tiedän, että tuo kuuluu minulle. Silloin en epäröi, vaan tartun tilaisuuteen. Näin kävi käydessäni ystäväni kodissa. Ystäväni on tehnyt kodistaan pienen gallerian, sillä hän maalaa tauluja.

Huomasin omenataulun, joka viehätti heti. Vihreä omena oli niin mehukkaan ja herkullisen näköinen että olisin voinut oitis iskeä hampaani siihen (!) Lisäksi taulun rauhoittavat värit olivat mieleeni. Näin heti silmissäni minne taulu sopisi - vuoteeni viereen makkariin...

Taulu on pieni ja mielestäni se ei kaipaa kehyksiä. Se on juuri sopiva piristyspilleri beige-valkoiseen makkariimme.

Ja toki minun täytyy esitellä teoksen luoja ellette jo sattuneet bongaamaan signeerausta: hän on Virpi Miettinen.

Talviloma

Talviloma alkaa olla lopuillaan. Taitaa talvi jo muutenkin loppua ainakin miltä ulkona näyttää. Levillä oli ihanaa. Kaihoisasti muistelen mökkielämää ja yhtä igluyötä. Puhumattakaan upeista laskettelukeleistä ja hiihtämisestä. Parasta oli saada viettää aikaa pojan ja sukulaisten kanssa. Lisäksi tapasin paljon ystäviä. Oijoi, miten muutamaan päivään mahtuikaan niin paljon...musiikkia ja hyvää ruokaa. Olin Reeta Vestmanin Show ja Dinner- tilaisuuden lisäksi kuuntelemassa Tomi Metsäketoa Marian Kappelissa. 

Igluyö alkoi sateisessa säässä, mutta ilta vaihtui selkeään yöhön ja saimme jopa nähdä revontulia! Onnistuin jopa nappaamaan kuvia revontulista ilman jalustaa ja sen kummenpaa panostusta. Näette yhden kuvan kuvasarjan lopussa :)

Mieli on kiitollinen tästä kaikesta hyvästä mitä olen saanut kokea; lepoa ja liikuntaa sopivassa suhteessa. 

Eilen meillä oli ihan huikea naistenpiiri teemalla: Valtakunnan Leidien Kuninkaallinen Tapaaminen. Tämä oli Espoossa ystävättären luona, jolla on ihan mahtava ikkunamaisema merelle uudessa kodissaan.

Mottomme eilen olikin:

"Astukaa ikkunan ääreen naiset. Katsokaa maisemaa ja sanokaa: Koko laaja maailma on epätäydellinen ilman minua. Luomistyö saavutti huipentumansa minussa."


Tämä on suora lainaus kirjasta "Valloittava Salaisuus",  josta referaatteja löytyy sivupalkista...Eli pois meistä surkuttelu ja huonommuuden tunne. Olemme kaikki Eevat ainutlaatuisia ja arvokkaita omina itsenämme, Kuninkaan tyttäriä, prinsessoja.

Levin Iglut ja musikaalisävelmiä

Talviloma. Olen viettänyt aikaa pojan kanssa Levillä. Tämä on hänelle tavallaan palkinto uurastuksesta Yo-kirjoituksia varten, jotka ovat nyt onnellisesti ohitse. Viimeksi olin tutussa kelohirsimökissä vuosi sitten viettäessäni vuorotteluvapaata Levin Iglujen Ravintola Aurora Skyssa respatiskin takana :)

Ihanaa kun eilen sain olla tiskin toisella puolella ja nauttia upeasta illasta ja illallisesta kera Reeta Vestmanin ja Miika Vintturin, jotka esiintyivät Show - dinner - teemalla Ravintola Aurora Skyssa.

Reeta on tehnyt useita musikaalien naispäärooleja. Saimmekin kuulla sävelmiä tutuista Broadway klassikoista kuten Sound of Music, The Saturday Night Fever, The Rocky Horror Show ja Kalevala-musikaali neljän ruokalajimenun tarjoilujen välissä. Eikä ruuassakaan ollut moittimista! Ilta oli upea kokonaisuus, joka toimi hyvin Aurora Skyn tiloissa. Asiakkaat olivat tyytyväisiä mukaanlukien ulkomaalaiset, jotka kehuivat tunnistaneensa usean sävelmän Reetan loistavina tulkintoina. Tämän tyyppiselle ohjelmatarjonnalle varmasti tulee jatkoa tulevaisuudessakin.

Tänään laskettelin pitkästä aikaa. Alussa hirvitti, sillä en ole harrastanut laskettelua useampaan vuoteen. Mutta muutaman laskun jälkeen alkoihan se sujua. Aurinkoisessa säässä ja upeissa Levitunturin maisemissa laskettelu oli kyllä päivän parasta antia!

Ei ole sanoja...

Ei ole sanoja kertomaan tuntemuksia tällä hetkellä. Niin paljon tapahtuu...

Me olemme nimittäin Mahan kanssa lähdössä Turkkiin tapaamaan Mahan lapsia, mikäli viisumi hänelle myönnetään. Ja te jotka olette tipahtaneet kärryiltä, voitte käydä lukemassa koko tarinan

Uusimaasta, 

jossa Eija Quinlanin kirjoittama artikkeli julkaistiin n. viikko sitten...

Ei ole sanoja ilmaisemaan kiitollisuuden määrää ystäviäni kohtaan, jotka lahjoittivat Mahalle rahaa tätä matkaa varten. Naistenpiirissä meillä oli keräys kolme kertaa Mahan lakkaillessa kynsiämme ja muutama muu ulkopuolinen osallistui matkakassaan. Saimme kokoon n. tuhat euroa pienessä ajassa. Ja aion säilyttää kaikki kuitit lipuista ym :)


Ja ehkä tuo otsikko viittaa myös siihen, että ystävyydestämme puuttuvat sanat.  Se on sanatonta mutta syvää ystävyyttä, sillä tiedämme että kaiken taustalla ei ole pelkästään sattuma. Mutta pikku hiljaa saamme sanojakin Mahan oppiessa lisää suomenkieltä.