Kohti uusia ovia...

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Suljin eilen yhden oven mielessäni haikeus, mutta myös kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että olin saanut viettää yhden elämäni parhaimmísta kesistä - kesämökissä! Tämä saattaa kuullostaa tutulta ja arkiselta, mutta minulle se oli uutta ja erilaista. Valitettavasti kaikki päättyy aikanaan ja niin päättyi myös vuokrasopimukseni.












Nämä kännykällä otetut heikkolaatuiset kuvat haluan säilöä sydämeni sopukoihin ja palata niihin aina kun ikävä iskee.




Mutta en vaivu murheeseen, sillä tiedän, että aina kun yksi ovi sulkeutuu, uusi avautuu...






Tämä jääköön vielä sumuverhon taakse, mutta se on todellisuutta jo kuukauden kuluttua :)


Kohti uutta viikkoa ja uusia ovia, joita saamme avata koko ajan elämässämme!



T. Marita


Uusi ystäväni

lauantai 22. lokakuuta 2016

Elämässä tapahtuu nyt niin hurjan paljon. Joku voi ihmetellä miksi haluan jakaa täällä julkisesti asioitani, mutta en voi olla hiljaa, sillä sieluni, mieleni ja koko minäni riemuitsee :) Riemuitsee siitä kun Herra on niin hyvä! Hän vaan on hyvä! Voi vitsit kun te ihmiset tajuaisitte mikä rakastava Isä meillä on. Varmasti lakkaisitte murehtimasta oitis, masennukset ja ahdistukset saisivat kyytiä ja maa olisi täynnä onnellisia ihmisiä. Vaikka sanotaankin, ettei usko tee sen onnellisemmaksi, vastoinkäymiset on vain helpompi kestää. Mutta mä olen toista mieltä, enkä ole edes vastakääntynyt vaan voin puhua 32 vuoden kokemuksella.

No mitä sitten on tapahtunut?

Ensinnäkin minun täytyy kertoa uudesta ystävättärestäni nelikymppisestä M:sta. M on Syyriasta Suomeen muuttanut pakolainen. Tai oikeastaan maahanmuuttaja, sillä hänet tuotiin YK:n toimesta Suomeen kiintiöpakolaisena tänä kesänä. En tiedä saiko hän juurikaan mitään perehdytystä, opastusta tms sillä meillä ei ole yhteistä kieltä - vielä. Tulkin kautta sain selville, että hän on ollut suurinpiirtein yksin kodissaan viimeiset 3 kuukautta. Ihminen, joka on ollut perheen ja suvun ympäröimänä, joka rakastaa laittaa ruokaa, on iloinen, seurallinen, huumorintajuinen ja energinen.

M lähti kotimaastaan n. 7 vuotta sitten kun tynnyripommi osui hänen taloonsa. Hän itse ei ollut paikalla, mutta hänen neljä lastaan olivat. Kolme poikaa ja tyttö. M menetti kaiken. Mies oli kuollut jo aiemmin. M:n silmiin nousivat kyyneleet hänen näyttäessään kuvaa lapsistaan, joka lienee ainoa säilynyt kuva.

Tutustuin M:n MLL:n "Haluatko alkaa ystäväksi maahanmuuttajanaiselle" - kurssin kautta. Pari viikkoa sitten minulle soitettiin, että nyt oli löytynyt "match" - ( ihan kuin Tinderissä :) Tapasimme samana iltana, jolloin oli tulkki mukana. Sen jälkeen olemme tavanneet jo kolme kertaa ja viikonloppuna tapaamme jälleen. Joka kerta kun olen viettänyt aikaa M:n kanssa, minulla on äärettömän onnellinen olo. Minusta tuntuu, että olen saajaosapuoli enemmän kuin hän. Niin paljon kiitollisuutta ja rakkautta hän osoittaa minulle. Tähän mennessä se on tapahtunut ruuan välityksellä. Voih, miten saan hänet ymmärtämään että minä en jaksa kaikkia niitä ruokia, jotka  hän lopulta pakkaa minun mukaani.

 Olen tajunnut entistä selvemmin - ei ole niinkään väliä mitä meillä on, vaan mitä voimme antaa. Todellinen onni löytyy jostakin muualta kuin merkityksettömistä asioista. Usein kysytään miksi Jumala ei tee mitään kärsivien ihmisten kohdalla. ME olemme Jumalan kädet ja jalat. ME toimimme Jumalan välikappaleina, jos vain annamme hänelle luvan ja mahdollisuuden siihen.








Ensilumi ja naiset valloittivat Levin iglut

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Sain viettää viikonlopun Levillä yhdentoista ihaNaisen kanssa. Olipa erikoisen vaihteleva viikonloppu ilmojen puolesta: aurinkoa, upea auringonlasku, täysikuu, jäätävää tuulta ja sumua ja lopuksi lumisadetta, joka muuttui selkeäksi siniseksi taivaaksi ja auringonpaisteeksi. Revontulia emme tällä reissulla nähneet.

Vaihteleva oli ohjelmammekin: saimme ihastella poroja, jotka tulivat aamulla kurkkimaan iglujen ikkunoista, patikoimme hyytävässä tuulessa Levin huipulla, kylvimme ja saunoimme, nautimme hyvästä ruuasta ja toistemme seurasta. 

Vietimme pari hetkeä perusasioiden äärellä: kuinka meitä kehoitetaan olemaan murehtimatta mistään. Joka päivälle on varattu oma "vaivansa", joten miksi tuhlata täksi päiväksi annettua voimaa ja energiaa huomisen murheeseen, jota ei kenties tulekaan? Siis huomista tai murhetta...)

Sykähdyttävää, virkistävää ja muisteltavaa moneksi päiväksi eteenpäin ainakin minulle:














































Levin huikeat näkymät piirtyivät mieliimme...:)


Kiitos naiset ja Levi!




Kun taivas kosketti

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Onpa ollut tapahtumarikas viikonloppu tai oikeastaan viikko. 

Naistenpiirissä oli vieraanamme Virpi Miettinen puhumassa aiheesta "Kun taivas kosketti". Luulen että meitä kaikkia kuuttatoista naista kosketti taivas tuona iltana. Virpi kertoi uskoontulostaan ja elämänsä suurimmasta muutoksesta. Muutos jota hän ei ollut edes osannut etsiä.

Minua henkilökohtaisesti kosketti taivas eilen kun pieni lapsenlapsemme sai nimen ja siunauksen kastejuhlassa.  Tämä pieni prinsessa jaksoi hyvin koko juhlan ajan, katseli ympärilleen, itkeä tirautti kasteen aikana ja lopuksi nukahti olkapäätäni varten.