Loma Baijerissa - Niittykukkia - 3

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Matkallamme minua hämmästytti luonnon upeus, jylhät vuoret, sininen taivas, vuoristopurot ja niityt värikkäine kukkineen:












 
Pari kuvaa istutetuista perennoista, joita hyvinhoidetuissa puutarhoissa näkyi:

 


Tuija-aidat olivat taidokkaasti millilleen leikattuja
 


Loppuun vielä pari kuvaa liitovarjolentäjistä, jotka odottivat tuulenvirettä korkeuksissa:



Huomenna palaan takaisin töihin. Kyllä tällaisen lomamatkan jälkeen kokee olevansa virkistynyt. Koleat kelitkään eivät masenna, sillä ainakin matkallamme saimme maistaa hellettä.





Loma Baijerissa - Vuorilla - 2

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Matkasimme ensimmäisenä aamuna Ettalin kaupunkiin päämääränä Ettalen Manndl - vuori, jonka korkeus on 1630 m ja jonka laelle kestää kiivetä n. 2,5 tuntia.


  Ilma oli tosi helteinen, varmasti yli 30 °C. Lähtö tapahtui Ettalin luostarin luota.
 

 Jo muutaman sadan metrin jälkeen olin ihan puhki ja ajattelin että tästä ei tule yhtään mitään, mutta päätin kuitenkin jatkaa, sillä eipä juuri ollut vaihtoehtoja.



 Nuoret menivät menojaan,
 

 mutta onneksi rakas mieheni tsemppasi ja kulki hissukseen kanssani. Pikkuhiljaa, metri metriltä, askel askeleelta etenimme pitäen juomataukoja....


  kunnes vastaan tuli jyrkimmät kohdat, joissa jo mentiin vaijeria apuna käyttäen ja useilla oli jopa valjaat



Itse kiipesin muutaman kymmenen metriä, kunnes totesin, että tämä ei ole mun juttu tällä kunnolla ja näillä taidoilla. Jalat menivä ihan maitohapoille ja mielessäni ajattelin, etten jaksa enää 2,5 tuntia tulla alaspäin. 

 Mieheni ja nuoret kävivät huipulla asti, josta upeat maisemakuvat:






Huoli oli suuri, löydämmekö hissin ja kulkeeko se enää...


Mutta onneksi ehdimme ajoissa, meillä oli aikaa puolisen tuntia viimeisen hissin lähtöön.



Nyt on syytä hymyyn :)



Fiilikset olivat upeat kun olimme päässeet turvallisesti takaisin kylään. Välipala ja juoma maistuivat taivaalliselta ennen matkaa takaisin Garmisch-Partenkircheniin, jossa kunnon illallinen palkitsi väsyneet matkamiehet paikallisessa ravintolassa.




....jatkuu....






Gösta Serlachiuksen taidemuseossa Mäntässä

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Koska Juhannus oli niin kolea, että kuvatkin saavat palelemaan, kerrotaanpa tämän päivän vierailukohteesta sukuni kanssa, joka oli Mäntässä sijaitseva Serlachiuksen Taidemuseo.
Paikka tunnetaan myös Joenniemen kartanona, joka toimi aiemmin Gösta Serlachiuksen kotina  ja joka sittemmin on muutettu taidemuseoksi. Nyt paikkaa on laajennettu  paviljonkirakennuksella ja taidekeskuksen ympäristöä on kaikinpuolin uusittu.

Taidemuseo on tullut minulle tutuksi vuosien varrelta, sillä olenhan kotoisin Vilppulasta, joka nykyisin on liitetty Mänttään. Lukionkin kävin Mäntässä.

  Taidemuseo sijaitsee Joenniemen kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa miljöössä Melasjärven rannalla. Taidemuseon puistossa voi nähdä runsaasti Harry Kivijärven veistoksia, joita Gösta Serlachiuksen taidesäätiö sai lahjoituksena vuonna 2012. Tukholman vuosinani tutustuin Harryn tyttäreen ja tarkoitus on tänä kesänä yhdessä ajan kanssa käydä läpi isänsä teoksia.

Mikä suurenmoinen kunnia ja etuoikeus minulle!
Kiviveistoksia Harry Kivijärven kokoelmasta.





Vanha päärakennus, kartano, jossa Gösta Serlachius on asunut
Göstan paviljonkirakennus
Göstan uudessa paviljongissa on tilaa huikeat 5700 m2. Rakennuksen perusrakenteena ovat liimapuupalkit. Rakennuksessa on kolme erikokoista näyttelytilaa, Kivijärvi - juhlasali, museokauppa ja ravintolatilat.
 Saimme tutustua poptaiteeseen SuperPop! näyttelyssä, joka kiiinnosti jopa nuorisoa! Nimekkäimpiä teoksia oli mm. Andy Warholilta.

Tässä on avaruuskarttaan liitetty artistien, solistien ja kappaleiden nimiä :)

Minä vaakojen päällä, jotka jopa näyttivät totuudellisen lukeman - kääks


 Laajennus kytkeytyy vanhaan kartanoon katetulla, lasisella yhdyskäytävällä, jotka pitkin kävijät voivat siirtyä rakennuksesta toiseen.

Vanhassa eli kartanon päärakennuksessa ovat edelleen kaikki tutut suomalaisen taiteen kultakauden kuten Albert Edelfeltin, Akseli Gallen-Kallelan, Hugo Simbergin, Helene Schjerfbeckin, Eero Järnefeltin, Victor Westerholmin ja Magnus Enckellin teokset. Nyt niitä ei enää kiikuteta säilöön näyttelyiden ajaksi, vaan ne ovat aina ihailtavissa.

Ravintolassa kannattaa pöytä varata etukäteen 




Kermainen vaahdotettu vuohenjuustokeitto alkuruokana kauniista mukista.

Vierailu oli vaikuttava kokemus. 
Voin suositella paikkaa lämpimästi tämän kesän vierailukohteeksi.

T. Marita


Loma Baijerissa - Saapuminen - 1

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

 Viime yönä saavuimme kotiin 10 pv Saksan matkan jälkeen.
Reissu oli onnistunut, sillä saimme mitä haimme; irtiottoa arjesta, liikuntaa ja kauniita maisemia. Kelitkin olivat lämpimämmät kuin täällä koto-Suomessa, jossa kuulemma eilen satoi jopa lunta!

 Lomailimme siis Etelä-Saksan Baijerissa Garmisch - Partenkirchenin kaupungissa, joka on kuuluisa talviurheilupaikkana. Kaupunki oli juuri sopivan kokoinen ainakin minulle. Sellainen, jonka pystyy hahmottamaan (eli ei eksy heti ensimmäisessä kadunkulmauksessa) ja jossa häly ja melu ei kiusaa, mutta josta kuitenkin löytyy sopivasti ruokapaikkoja ja kahviloita ja pari kivaa putiikkia. 

Mutta palataan alkuun.

Matkamme oli ns. omatoimimatka, jolloin varasimme kaiken netistä (lennot, asunto ja junaliput). Lensimme aamulennolla Helsingistä Muncheniin, josta junalla matkasimme Garmisch - Partenkirchenin. Junamatka kesti n. tunnin ja edestakainen ryhmälippu meidän viiden hengen porukalle maksoi yhteensä vain 70 €. Totesimme junalla matkustamisen olevan taloudellisempaa kuin autovuokra ja valinta olikin oikea, sillä auto olisi saanut seistä parkissa suurimman osan aikaa. Tosin yhtenä päivänä vuokrasimme auton, sillä kävimme Itävallassa ja Neunschwansteinin linnassa, mutta siitä tuonenpana.


Lomamatkoilla minulle on tärkeää asuminen. On aina jännittävää nähdä uusi "koti". Tällä kertaa kriteerinä oli kaksi makuuhuonetta, sängyt viidelle, keittomahdollisuus ja hyvä sijainti keskustan tuntumassa. Alppitalossa sijaitseva Cornelia asuntomme olikin aivan hurmaava vuorinäkymineen. Talon takana sijaitsi pieni kirkko, jonka kellot soivat säännöllisesti. Talon vierestä lähti vaelluspolkuja.


 
 







Kaappien uumenista löytyi mukavaa tekemistä. Täällä ei kaivattu tietokonepelejä ja Facekin sai olla aika rauhassa, sillä nettiyhteys oli vain 30 min päivässä lähimmässä jäätelöbaarissa (liekö sieltä tuli ne pari lisäkiloa?). Kaikki TV - ohjelmat oli dupattu saksankielelle, joten se siitä...



Heti seuraavana aamuna lämpötila oli yli 30 °C ja me lähdimme Ettalin kaupunkiin ensimmäiselle vaellusretkelle päämääränä vuoret.




...jatkuu...