maanantai 19. helmikuuta 2018

Kehittymistä keittiössä ja muutoinkin

At Maria´s blogissa oli mainio postaus blogikuvista ennen ja nyt. Siispä minäkin satuin vilkaisemaan aiempia postauksiani. Kehittymistä on toivon mukaan tapahtunut seitsemässä vuodessa johonkin suuntaan. Tosin täytyy myöntää, etten ole samalla palolla ja intohimolla suhtautunut kuvaamiseen ja tekstien tuottamiseen kuin esimerkiksi Maria ja moni muu bloggaaja, jotka ovat suorastaan kehittyneet ammattilaisiksi. Tässä vaiheessa minulle riittänee rauhallinen tahti ja inspiraation iskiessä kirjoittelen laidasta laitaan. Lopettaa en halua, sillä olen pari kertaa niin tehnyt todeten, että tänne blogimaailmaan on ikävä. Joten tauot ovat ihan jees, mutta lopettaa...ei ainakaan vielä....

Muutoksen tuulet ovat puhallelleet myös keittiössä, josta alla olevat kuvat. Ajanhengen mukaan ollaan siis menty kohti rauhallisempaa ilmettä ja olen oppinut myös säätämään valotusaikaa kamerassa :)










Tarkoitus olisi osallistua Fridan valokuvauskurssille sitten kun sellainen tulee tänne Sipooseen (on kuulemma tulossa). Ja ehkä parin vuoden kuluttua, kun koittaa toisenlaiset ajat työelämän jälkeen, on aikaa kehittyä vaikka mihin.












sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Sisustuksellista tulppaaniaikaa

Olen nauttinut ihan täpöillä tästä viikonlopusta, auringosta, lumesta, pikkupakkasesta. Jopa intouduin kuvaamaan kotia, mitä ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Mieskin on futisreissulla Saksassa, joten saan päättää ihan itse miten aikaani kulutan. Sekin on joskus luksusta :)

Elämässä tapahtuu paljon hyviä asioita, joista mieli on kiitollinen. Koitan opetella olemaan kiitollinen myös kun tapahtuu jotakin sellaista mitä en ole toivonut. Se onkin aikamoinen oppitunti, mutta edistystä tapahtuu. Minulla on paljon suunnitelmia ja ne ovat aika isoja juttuja, mutta vielä ei ole aika paljastaa niitä.

Siispä tyydyn kotini kuvaamiseen...


















Ihanaa tulppaaniaikaa teille ihaNaiset!





lauantai 10. helmikuuta 2018

Prinsessat

Olisi taas kerrottavaa, pienen tauon jälkeen. 

Elämä vie eteenpäin askel kerrallaan, koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu ja mitä pienet alut tuovat tullessaan JOS olet uskollinen ja kuuntelet ääntä, joka kuiskii sisälläsi: Tämä on tie, tästä on hyvä käydä. Silloin sinulla on rauha, lepo, ilo ja innostus.

Olen kertonut aiemmin pariinkiin otteeseen maahanmuuttajaystävästäni M:sta, johon tutustuin pienen MLL:n lehti-ilmoituksen perusteella: "Haluatko alkaa ystäväksi maahanmuuttajanaiselle?". Olen aina ajatellut että haluan tehdä sen minkä voin. Kuten Raamatussa nainen, joka voiteli Jeesuksen kalliilla nardusöljyllä teki sen minkä hän voi (Mark 14: 8). Ja se riitti!

Voit lukea aiemmat tarinat liittyen M ystävääni tästä.

Asiat yleensä seuraavat toistaan ja niin tässäkin stoorissa. Lapset ovat ihmeellisesti löytyneet kahdeksan vuoden jälkeen (!), mutta eri asia pääseekö M heitä koskaan tapaamaan.

 Minulla on taipumus yhdistellä asioita, minulla on naistenpiiri, olen tutustunut Virpi Miettiseen ja tässä tapauksessa ilmeni että Virpi ja M ovat naapureita :) Viime torstaina kutsuin heidät molemmat naistenpiiriini ja odotin tietysti runsasta naisjoukkoa.

Naisia saapuikin ihan kiitettävästi ja meillä oli superihana ilta: M teki käsihoitoja ja kulmakarvojen muotoiluja ym. kauneushoitoja, sillä hän työskenteli kauneushoitolassa entisessä elämässään. Laitoimme muutaman lantin matkakassaan, josko hän pääsisi Turkkiin lapsiaan tapaamaan. Mutta se tulee olemaan sitten taas kertomus erikseen :)




Siinä he ovat, kaksi uutta ystävääni M maahanmuuttaja ja Virpi Miettinen Miss Suomi 1965 - eikö ole aika kummallista, mutta ihanaa tämä elämä ja sen yllätyksellisyys?



Virpi kertoi elämänkertakirjastaan "Tuhma Prinsessa - selviytymistarina". Siitä ei sen enempää kuin että kannattaa hankkia kirja suoraan häneltä ottamalla yhteys +358443111009 (Virpi). Saat kirjan nimikirjoituksella signeerattuna ja mukana muutaman fanikortin  - joo mä ainakin haluan kuulua Virpin fan-clubiin :)

Lisäksi Virpi on kutsuttavissa pieniin tilaisuuksiin koteihin ja muihin tapahtumiin Porvoon lähiympäristössä, joissa hän kertoo elämästään, miten nousi kansainvälisen mallimaailman loistoon, sitä seuranneesta syöksykierteestä ja taistelustaan takaisin valoon. Nyt Virpistä huokuu aivan uskomaton rauha, lämpö ja rakkauden säteily.




Tässä Virpi on n. 22-vuotiaana Pariisissa yllään Iranin historiallisia koruaarteita.











Virpi tuli ensimmäiseksi perintöprinsessaksi Miss Universum kisoissa v. 1965.







Minulla on ollut ilo ja kunnia kertoa näistä prinsessoista ja muistetaan, että saamme kaikki olla Taivaan Isän prinsessoja iästä ja asemasta riippumatta - aina!





sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Vähähiilarinen munakasrulla

Olen alkanut etsiskellä vähähiilihydraattisia reseptejä. Vanha tuttavuus on munakasrulla eri täytteineen , joka on maukas ja ravitseva iltapala tai jopa illallinen, jos lisukkeena tarjoaa esem. salaattia.

 Vaihdoin vielä vehnäjauhot soijajauhoon:

Vehnäjauho: HH 70 g / 100 g
Soijajauho; HH 18 g / 100 g

eli käytännössä hiilarit tulevat maidosta...

RESEPTI:

8-9 kananmunaa
5 dl maitoa
2 dl soijajauhoa
suolaa maun mukaan

Paista 200 asteessa n. 30-35 min, jona aikana valmista täyte:

runsaasti silputtua kinkkua
purjosipulia
paprikaa
loraus ruokakermaa (sipuli) tai tuorejuustoa

Paista kasvikset öljyssä paistinpannulla ja lisää hieman kermaa.

Kun munakas on paistunut uunissa kauniin ruskeaksi, anna sen jäähtyä hieman, jonka jälkeen levitä täyte munakkaan päälle. Ripottele vielä juustoraastetta ja kääri rullalle. Päälle juustoraastetta.

Paista munakasrullaa vielä n 10-15 min uunissa 200 asteessa, kunnes juusto sulaa ja rulla on kauniin ruskea

Alla olevissa kuvissa on osassa jauhelihatäyte, mutta yhtä kaikki maistuvaa ja hyvää :)

















maanantai 1. tammikuuta 2018

Oopperaa ja Hotelli Clarion Helsinki


Miten jännittävää kun vuosi vaihtuu! Uusi vuosi on kuin avoin tyhjä kirja, jonka lehdet alkavat täyttyä moninaisista asioista, mukavista ja vähemmän mukavista, arjesta ja juhlasta, muutoksista ja arjen tasaisuudesta. Eniten pidän siitä, että koskaan et aamulla tiedä mitä mikin päivä tuo tullessaan - yllätyksiä ja kiitoksen aiheita. Ja voihan siitäkin kiittää jos ei tapahdu mitään :) Kuin myöskään ei kannata elää pelon ja huolen vallassa miettien mitä ikävää tänään tapahtuu. Olen huomannut että synkimmässäkin kriisissä saattaa pilkahtaa valo ja toivon kipinä, jonka avulla taas jaksaa. Ja miksi surra jotakin jota ei välttämättä tapahdu lainkaan tai no, suree sitten kun sen aika on.

Eilen juhlistimme alkavaa vuotta  ja 23 v. hääpäiväämme käymällä ensin sushilla ravintola Harussa ja sen jälkeen Suomen Kansallisoopperassa (La Traviata). Kylläinen olo, hämäryys ja kaunis musiikki teki tehtävänsä ja täytyy tunnustaa, että meinasin nukahtaa ensimmäisen näytöksen aikana. Siinä oli kylläkin hyvä levätä puolison olkapäätä vasten miettien miten hyvän miehen olen saanut. Miehen joka jaksaa innostua samoista asioista kuten esim oopperasta. Joka tuntemaani miestä ei nimittäin saisi houkuteltua kyseiseen tapahtumaan : )

Illan kruunasi yöpyminen Clarion Helsinki hotellissa, jonka 16 kerroksen Sky Roomista oli huikea näköala alas kaupunkiin ja voitte vain kuvitella miten hienot ilotulitukset sieltä näkyi!































































Clarion hotellin erikoisuus on katolla sijaitseva uima-allas, joka on täysin ulkoilmassa. Yöllä pimeässä allas on valaistuksessaan parhaimmillaan.  Clarion oli hieno hotelli, jonka modernista tyylistä pidin ja myös siitä että tähän norjalaisen hotelliketjun hotelliin oli tuotu paljon suomalaisia elementtejä.

Standard huoneemme oli aika pieni ja näkymät valitettavasti kadun suuntaan, mutta monipuolinen aamiainen kruunasi hotelliyökokemuksemme.

Hyvää alkavaa vuotta kaikki ihanat lukijani!

t. Marita